Meidän kodin ikkunastaMeidän yhteisön talo on vanha luostari ja naapurista löytyy sopivasti kirkkokin. Yhteensä täällä on väkeä noin 30-40 asukasta. Yhteisön sääntöihin kuuluu, että joka kuukausi täytyy osallistua asukaskokoukseen ja joka viikko täytyy tehdä oma space care sekä suorittaa kaksi keittiövuoroa. Keskiviikkoisin kannattaa olla valppaana ja tulla töistä suoraan kotiin varaamaan parhaat vuorot listasta. Majoitukseen kuuluu lisäksi aamiainen, illallinen ja lunchpack ja lauantaiaamuyöstä voi myös käydä ihan itsenäisesti ryöstämässä jääkaapista omenamehua. Asumisjärjestely on aika mukava, koska koko ajan on ihmisiä ympärillä, jos niin tahtoo. Rankan työpäivän jälkeen on mukava vaihtaa kuulumiset family dinnerillä ja sitten kun päivän sosiaalisten kontaktien mitta on täynnä, voi suunnata portaat ylös omaan rauhaan.
Me pummit matkustamme melkein aina ilman lippua. Huhu liikkuu, että kukaan ei olisi törmännyt tarkastajaan metrossa, mutta liikkuu myös huhuja, että jotkut tietävät jonkun joka olisi. Se on jotenkin kummallista, kun sitä ulkomailla kehittää itselleen ihan eri sääntöjä kuin mitä noudattaisi kotimaassa. Moraalinen rappio.
Torstai-iltasin tapoihin kuuluu suunnata töiden jälkeen Parlamentin vieressä sijaitsevalle Place Luxille, jonne kaikki silmäätekevät kokoontuvat. Itse en ole siellä vielä käynyt, mutta huomenna täytyy mennä sekin kokemaan. Siellä voi vaihtaa kuulumisia ja verkostoitua lisää ja tietenkin ohessa nauttia muutaman kylmän belgialaisen oluen, joka on muuten todella hyvää, mutta siitä myöhemmin lisää. Torstaisin yhteisän jäsenet viettävät aikaansa myös läheisessä Guthenberg-baarissa, joka tarjoaa mahdollisuuden myös karaokeen joka toinen lauantai. Ehkä sekin aika vielä koittaa, että menen laulamaan karaoketa. Tai sitten ei. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti